Jälleennäkemisen riemua – Aiski ja Miia palasivat yli kuuden vuoden purjehdukselta maapallon ympäri

Kantvikin satamassa oli sunnuntaina harvinainen ja riemukas jälleentapaaminen, kun maapallon ympäripurjehdus päättyi yli kuuden vuoden jälkeen lähtöpisteeseen.

Maailmanmatkaajat Aiski Kainuvaara ja Miia Pärnänen kiinnittyivät kotipursiseuran laituriin sankan ystäväjoukon hurratessa.

Vastassa ulompana lahdella oli myös pelastuslaitos vesisuihkun kanssa yleisen kansainvälisen meritervehdyksen tapaan.

S/y Omaha ja sen miehistö olivat tehneet melkoisen matkan, josta riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa.

− Mahtava matka, suosittelen tällaista kenelle tahansa, naurahtaa Aiski, kun astuu ensimmäistä kertaa vuosiin kotilaiturille.

Tarjolla on molemmille merikarhuille lasi kuohuvaa ja pursiseuran väeltä myös jotain aivan supisuomalaista, jota kuulemma on kaivattu: sixpacki lonkeroa.

Toinenkin hyvin suomalainen asia oli heti mielessä. Mitä kaipaat nyt eniten?

− Saunaan tietenkin, sitä on kaivattu. Onhan maailmalla kaikenlaisia höyryhuoneita, muttei kunnollista saunaa, huokaa Aiski.

Matkan juuret ulottuvat vuosien taakse, koska valmistelujankin piti tehdä huolella.

Kun päätös lähdöstä oli tehty, myytiin koko omaisuus Suomessa.

Aiskille purjehdus maailman merillä oli jo tuttua. Hän oli ollut miehistönä kaukovesillä ja oli kiertänyt esimerkiksi Etelä-Amerikan kärjen Kap Hornin, joka herättää kunnioitusta kokeneissakin purjehtijoissa.

Lähtö nyt päättyneelle matkalle tapahtui kesäkuussa 2016. Atlantin ylitys Kanarian saarilta oli seuraavan vuoden alussa.

Muutaman viikon jälkeen purjehdus jatkui Karibialta Etelä-Amerikan maita myötäille Tyynen valtameren puolella, jossa pariskunta viipyi sitten pitkään.

Loppumatka toista kautta Atlantille tehtiin aika joutuisasti. Omaha oli vielä pari kuukautta sitten Etelä-Afrikassa ja vuosi sitten Australiassa.

− Viimeisen vuoden aikana olemme purjehtineet saman matkan, kuin viitenä aiempana vuonna yhteensä.

Tahiti ja muut eksoottisen ja lämpimät kohteet tulivat tutuiksi.

Mitään suuria vastaoinkäymisiä ei matkan varrella Aiskin ja Miian mukaan ollut. Kaikenlaista pienempää yllättävää oli kylläkin.

− Joka maassa minun piti käydä hammaslääkärissä. Ja kaikkialla se onnistui ihan hyvin. Jos ei muuten, niin sormella näytti hammasta ja hoito onnistui jos ei heti, niin seuraavana päivänä, kertoo Aiski.

Korona hankaloitti purjehdusta huomattavasti ja suunnitelmat muuttuivat, mutta matkalla oltiin kuusi vuotta kuten oli aiottu.

− Monet veneilijät jättivät veneensä jonnekin satamaan ja lensivät kotiin. Me päätimme purjehtia takaisin kotimaahan.

Purjehdus on takana ja mieli tyytyväinen. Mitä seuraavaksi?

− Nyt kunnostamme venettä. Asuntoa eikä työpaikkaa ei ole, kaikki on auki. Katsellaan ihan rauhassa, s/y Omahan kippari toteaa iloisena.

> Aiskin ja Miian purjehdusta on voinut seurata blogissa

> Lue suuren purjehduksen valmisteluista (Länsiväylä 10.2.2016)