(5) kommenttia

Kirkkonummi muisti kahta työntekijäänsä 112-päivänä – ”Kummallista, niin moni vain kulki ohi”

Kirkkonummen kunta on tiistaina valtakunnallisena 112-päivänä muistanut kahta työntekijäänsä, jotka pysähtyivät auttamaan maassa sateisena päivänä istuvaa ihmistä.

Kun kukaan muu ohikulkijoista ei pysähtynyt kysymään maassa istuvan ihmisen vointia, kunnossapitopalveluiden Erica Rothberg ja Katriina Hultman sen tekivät.

– Oli sateinen ja kylmä marraskuun päivä ja oli kummallista, että niin moni vain kulki ohi, kertoo Rothberg.

Kyseinen henkilö sai apua ja selviytyi lopulta vakavasta tilanteesta.

Sekä Rothberg että Hultman ovat käyneet kunnan työntekijöilleen järjestämän ensiapukurssin, ja taitoja päivitetään säännöllisesti.

Puistomestari Seija Heinolan mukaan lähes kaikki kunnossapitopalvelujen työntekijät ovat jo käyneet ensiapukurssin.

– Tuntuu pahalta, kun näkee, että kukaan ei pysähdy. Pysähtyminen voi pelastaa hengen, ja jokainen osaa ainakin soittaa hätäkeskukseen ja pyytää apua, muistuttaa Hultman.

(5) kommenttia
Kommentit (5)

Kommentit (5)

Kiitos kuuluu auttajille olkoonkin julkista tai ei!
Hienoa, että kuntamme on huomannut kiittää auttajia. Turha on vähätellä auttajia ja hävetä, (niin kuin joku kommentoi auttajien kuvaa paheksuvasti) vaan päin vastoin ovat todella hyvänä esimerkkinä onko kuva heistä tai. Hienona esimerkkinä joka tapauksessa kaikille niille jotka vain kävelivät tai ajoivat ohi auttamatta.
Kiitos todellakin kuuluu auttajille!
Rispa
Hyvä "Itsestään selvyys". On todella hienoa, että autat ihmisiä, kiitos sinulle siitä. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta ole yhtä rohkeita kuin sinä. Siksi on hyvä, että näitä tavallisten ihmisten hyviä tekoja tuodaan esiin ja sillä tavalla rohkaistaan myös muita tarttumaan toimeen silloin kun tarvitaan.
Suhonen
Hienoa! Eiköhän tässä jutussa ole tarkoitus nostaa esille auttamisen ja välittämisen tarkoitus.
Hienoa
Jaa..aa ??? Nyt kyllä!!! Pitääkö auttamisesta tosiaan tehdä julkista???
Itse olen kysynyt useamman kerran pyörätuolissa istuneelta, joka epätoivoisesti on yrittänyt päästä vaikeasta paikasta eteenpäin "Hei minä olen Salli Kemppainen... saanko auttaa?? Vastaukset ovat olleet aina olleet hyvin väsyneellä äänellä,"Voi... kyllä kiitos"!!
Muutaman kaatuneen ja väsyneen "yöjuhlijan" vointia olen pysähtynyt tarkistamaan. Se kyllä täytyy sanoa, että nämä viimeksi mainittujen kanssa keskustellessa muut ohikulkijat luovat ivallisia katseita. Minua se tosin ei haittaa!!
Tienpäällä ollessa olen JOPA kääntynyt takaisin auttamaan ojassa ollutta ihmistä. Tilannetta kun ei välttämättä huomaa ennen kuin on kohdalla ja aina ei voi noin vain pysähtyä.
En kehtaisi tehdä auttamisesta palkitsevaa ja antaa kuvani julkiseksi.
Auttaminen on itsessään palkitsevaa juuri sillä hetkellä, kun tiedät olleesi paikalla juuri silloin, kun apu on ollut tarpeen. Ei siinä rehti auttaja muuta tarvitse.
"Itsestään selvyys"
On se vaikee soittaa apua,vaikka puhelinta räplätään jatkuvasti.Tosin en kyl yhtään ihmettele kun seuraa nykyihmistä.Oma persaus ja minä,minä meininki.
Mut noille daameille,hattu nousee.
Kiitos

Kommentoi

Seuraa Viisykköstä





Sulje ilmoitusx