Ostetaan kaikille ilmakitarat?
Nuorten osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon eli politiikanteko on pohdituttanut yhteiskuntaa vuosikymmenet. Erinäisiä yrityksiä on ollut. Henkilökohtaisesti muistan hyvin 1970-luvulla, kun äänestettiin kaikissa kouluissa oikein joukolla Teiniliiton vaaleissa.
Liitto on unohdettu aikoja sitten, mutta niissä ympyröissä teininä monen nuoren aloittama poliitikon ura jatkuu yhä kuten esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen.
Nuorten osallistumista politiikkaan tuli pohdittua Kirkkonummen valtuustosalissa, missä järjestettiin kunnan vuotuinen Nuorisofoorumi. Se on kunnallinen puolivirallinen nuorten päätöksentekoelin, joita toimii eri nimellä useissa kunnissa.
Tilaisuus oli hyvin mielenkiintoinen. Ujous paistoi aluksi läpi 16 koulujen ja nuorisotilojen edustajan olemuksesta, mutta kyllä useista heistä pilkahti jo poliitikonalku ennen kokouksen päättymistä. Nuorisofoorumin hallitukseen oli suorastaan tunkua, yksi äänestyskin piti käydä.
Nuorisofoorumeissa, -valtuustoissa tai –parlamenteissa on aina ongelmana se, kuinka toiminnasta saadaan mahdollisimman oikeanlaista eikä kokousta kokouksen vuoksi. Yleensä tätä ongelmaa on pyritty ratkaisemaan sillä, että nuorisoelimen käyttöön annetaan vähän rahaa, jota voi sitten käyttää itse päätettyihin tarkoituksiin. Kirkkonummella summa on 4 000 euroa.
Suuri kysymys on, kuinka hyvin nuorilla riittää motivaatiota olla lausunnonantajana kunnan suureen byrokratiaan, kun oman päätöksen konkreettista tulosta on vaikea nähdä.
Samana päivänä kun Kirkkonummen Nuorisofoorumi kokoontui, uutta kuntalakia miettinyt työryhmä ehdotti pakollisten nuorisovaltuustojen perustamista kuntiin. Esitys on jotakuinkin vastavirtaa nykyajatuksille, kun kunnan luottamushenkilöhallintoa yritetään yksinkertaistaa.
Se on kuitenkin varmaa, ettei lailla ja hallintopäätöksillä saada nuorten kiinnostusta heräämään yhteisiin asioihin.
Paras tie on luotaa siihen, että omista asioista kannattaa pitää ääntä – ei siihen välttämättä tarvita virallisia organisaatioita. Kyllä huuto kuuluu, ja kun huutajia on tarpeeksi, päättäjiä on aina sen verran, että joku kuulee. Ihan normaalista kansalaisaktiivisuudestahan tässä on kysymys. Välineitä sanoman välittämiseen nykymaailmassa riittää.
Se ei palvele ketään. jos nuoria istutetaan hienoissa kokouksissa, joilla käytännössä olisi valtaa päättää ostaa ilmakitarat kaikille koululaisille.
Kirkkonummella 9.5.2014
Paavo Rantalainen
Kommentoi